Pakokivi
Metsäkaartissa sotaa paossa
Parkonpuolen miehet Kannusjärvellä lähtivät metsäkaartiin sotaa pakoon.
Julistus - Tapahtumat saivat alkunsa kun kansalaissodan kiristyneen tilanteen johdosta Suomen Punasen Kaartin Keskisen Rintaman Esikunta julisti yleisen pakollisen sotaväen oton ja väestön mobilisoitumisen alueella toimeenpantavaksi huhtikuun 17. – 19. päivinä 1918. Tällöin kaikkien 18 ja 50 ikävuoden välillä olevien mieshenkilöiden oli saavuttava tarkastukseen, joka toimitettiin edellä mainittuina päivinä klo 8-12 aamupäivänä ja 2-6 iltapäivänä.
Vehkalahden pitäjän miesten oli ilmoittauduttava kyseisinä päivinä Haminan raatihuoneella. Määräystä oli ehdottomasti noudatettava. Niskoittelijat tultaisiin vetämään vallankumouksellisen tuomioistuimen tuomittavaksi.
Edellä mainittu Julistus oli painettu Eteenpäin-lehdessä 16.4.1918 n:o 42. Määräys luettiin myös paikkakunnan kirkoissa ihmisille tiedoksi.
Pakko-otto ja työpalvelu – Haminan vangitsemiset alkoivat jo 18. – 19. huhtikuuta. Sota oli tullut todella lähelle, sillä valkoiset olivat yrittäneet maihinnousua Virolahden edustalla Pitkäpaadessa.
Näistä kutsunnan alaisista miehistä rohkeimmat lähtivät pyrkimään valkoisten linjoille. Osa miehistä pakeni piiloon lähialueille ns. metsäkaartiin ja osa ilmoittautui vapaaehtoisesti tarkastukseen joille määrättiin erilaisia tehtäviä ja epäluotettavina pidetyt henkilöt laitettiin silmälläpidon alaisiksi. Suuri osa näistä vapaaehtoisista kuitenkin määrättiin rintamapalvelukseen ja laitettiin Kouvolaan menevään junaan, siellä aseistettiin ja lähetettiin rintamalle Luumäelle valkoisia vastaan.
Metsäkaartiin Pakokivelle – Punakaartilaiset aloittivat etsinnät kylissä ja talojen miehet pakenivat metsiin ja piileskelivät siellä ja yöllä aluksi lämmittelivät läheisen Parkon talon navetan vintillä. Talon emäntä kuitenkin pelkäsi paljastumista ja käski miehet poistumaan. Läheisestä metsästä löytyi hyvä piilopaikka kallioseinämän kupeessa. Tähän suojaisaan paikkaan reilut parikymmentä miestä rakensi havulaavun. Kyseiselle paikalle tuotiin myös talojen aseita. Koska päivällä ei uskaltanut liikkua niin yöllä talojen naiset kävivät tuomassa miehille ruokaa. Yöllisistä käynneistä ei jäänyt jälkiä koska maassa ei ollut enää lumipeitettä.
Tarina kertoo, että Erik Tykkä pakoilun aikana hakkasi muiden miesten avustamana pistimen kärjellä kallioon tekstin ”PAKOLAISET” joka on vieläkin nähtävissä.
Pakoilu päättyi miesten osalta parin viikon jälkeen lauantaina 4. toukokuuta kun Kannusjärvelle saapui Elja Rihtniemen johtama partio etsimään punaisia.
Metsäkaartilaiset pystyttivät pakopaikalleen muistokiven Erik Tykän (1866 - 1948) johdolla 23.4.1918. Kiveen on hakattu päivämäärä 20.4.1918, päivä jolloin miehet menivät kyseiseen piilopaikkaan.
Kivi on nostettu pystyyn paikalleen samoilta sijoiltaan.
Lähteet:
Eteenpäin-lehti n:o 42, 16.4.1918
Nuorison Ystävä-lehti n:o 8, 1.10.1918
Koordinaatit:
N 60° 40´ 10.50´´
E 027° 12´ 44.76´´
GPS-koordinaatit: N 60° 40.181 E 027° 12.749
Parkonpuolen miehet Kannusjärvellä lähtivät metsäkaartiin sotaa pakoon.
Julistus - Tapahtumat saivat alkunsa kun kansalaissodan kiristyneen tilanteen johdosta Suomen Punasen Kaartin Keskisen Rintaman Esikunta julisti yleisen pakollisen sotaväen oton ja väestön mobilisoitumisen alueella toimeenpantavaksi huhtikuun 17. – 19. päivinä 1918. Tällöin kaikkien 18 ja 50 ikävuoden välillä olevien mieshenkilöiden oli saavuttava tarkastukseen, joka toimitettiin edellä mainittuina päivinä klo 8-12 aamupäivänä ja 2-6 iltapäivänä.
Vehkalahden pitäjän miesten oli ilmoittauduttava kyseisinä päivinä Haminan raatihuoneella. Määräystä oli ehdottomasti noudatettava. Niskoittelijat tultaisiin vetämään vallankumouksellisen tuomioistuimen tuomittavaksi.
Edellä mainittu Julistus oli painettu Eteenpäin-lehdessä 16.4.1918 n:o 42. Määräys luettiin myös paikkakunnan kirkoissa ihmisille tiedoksi.
Pakko-otto ja työpalvelu – Haminan vangitsemiset alkoivat jo 18. – 19. huhtikuuta. Sota oli tullut todella lähelle, sillä valkoiset olivat yrittäneet maihinnousua Virolahden edustalla Pitkäpaadessa.
Näistä kutsunnan alaisista miehistä rohkeimmat lähtivät pyrkimään valkoisten linjoille. Osa miehistä pakeni piiloon lähialueille ns. metsäkaartiin ja osa ilmoittautui vapaaehtoisesti tarkastukseen joille määrättiin erilaisia tehtäviä ja epäluotettavina pidetyt henkilöt laitettiin silmälläpidon alaisiksi. Suuri osa näistä vapaaehtoisista kuitenkin määrättiin rintamapalvelukseen ja laitettiin Kouvolaan menevään junaan, siellä aseistettiin ja lähetettiin rintamalle Luumäelle valkoisia vastaan.
Metsäkaartiin Pakokivelle – Punakaartilaiset aloittivat etsinnät kylissä ja talojen miehet pakenivat metsiin ja piileskelivät siellä ja yöllä aluksi lämmittelivät läheisen Parkon talon navetan vintillä. Talon emäntä kuitenkin pelkäsi paljastumista ja käski miehet poistumaan. Läheisestä metsästä löytyi hyvä piilopaikka kallioseinämän kupeessa. Tähän suojaisaan paikkaan reilut parikymmentä miestä rakensi havulaavun. Kyseiselle paikalle tuotiin myös talojen aseita. Koska päivällä ei uskaltanut liikkua niin yöllä talojen naiset kävivät tuomassa miehille ruokaa. Yöllisistä käynneistä ei jäänyt jälkiä koska maassa ei ollut enää lumipeitettä.
Tarina kertoo, että Erik Tykkä pakoilun aikana hakkasi muiden miesten avustamana pistimen kärjellä kallioon tekstin ”PAKOLAISET” joka on vieläkin nähtävissä.
Pakoilu päättyi miesten osalta parin viikon jälkeen lauantaina 4. toukokuuta kun Kannusjärvelle saapui Elja Rihtniemen johtama partio etsimään punaisia.
Metsäkaartilaiset pystyttivät pakopaikalleen muistokiven Erik Tykän (1866 - 1948) johdolla 23.4.1918. Kiveen on hakattu päivämäärä 20.4.1918, päivä jolloin miehet menivät kyseiseen piilopaikkaan.
Kivi on nostettu pystyyn paikalleen samoilta sijoiltaan.
Lähteet:
Eteenpäin-lehti n:o 42, 16.4.1918
Nuorison Ystävä-lehti n:o 8, 1.10.1918
Koordinaatit:
N 60° 40´ 10.50´´
E 027° 12´ 44.76´´
GPS-koordinaatit: N 60° 40.181 E 027° 12.749